Cypriot

Kohta kotona

2010-05-28T03:44:00.001-07:00

Oon tosi laika kirjottaa tähän enää mitään...tai oon ollu koko ajan. Mut enivei täällä on ollu ihan älyttömän kuuma ja joutunu pitää ilmastointii yölläki ja oon ehkä vähän ruskettunu ja on ollu hyviä bileitä ja muita häppeninkejä ja sain kaikki koulutyöt lopulta tehtyä ja tänää oli vika koulupäivä ja nyt odotan vaan että pääsen maanantaina kotiin, mutta tänää on vielä viimenen party ja sitte huomenna pitäs ostaa jotain tuliaisii jos ehtii kaupungille asti. On ollu kyllä hyvä vaihtarireissu, mutta eipä tänne saarelle tarvii enää uudestaan tulla :D

kuumaa ja kosteeta

2010-05-03T10:48:00.000-07:00

Aika rientää ja kotiinlähtö lähenee, mutta vielä on kuukaus aikaa kurluttaa suolavettä ja irrotella hiekanjyviä pakaroista. Oltiin juuri Ayia Napalla viettämässä vappua kolme päivää vetisissä merkeissä vaihtariporukan kanssa. Käytiin ihan uskomattomilla clubeilla ja täytyy myöntää että oli yksi parhaimmista vapuista tähän asti. Yksi parhaista clubeista oli Aqua, jonka sisällä yhdessä kerroksessa luolauima-allas, jossa käytiin mukien välissä vähän viilentymässä. Kweisia!

Huomenna Valtteri (serkku) on tulossa tänne ja tiedossa on taas autolla ajelua ja auringon palvomista. Viikonloppuna on myös tulossa paintballsota (värikuulasota) vaihtareiden kesken, jossa vastakkain ovat mantereet tai valtiot..ei tullu ihan selväksi, mutta eiköhän se selviä tantereella. Nyt keskiviikkona olisi Etelä-Amerikan ilta ja jotain tangosettiä luvassa, mutta torstaina olisi "Graphic and Advert..." - kurssin väliarvostelu klo 8, johon mun on pakko mennä. Jää nähtäväks miten käy.

Valokuvauskurssilla piti tehdä pieni projekti studiokuvauksesta niin rakensin tohon viereiseen huoneeseen oman studion, koska koulun studio on melkein koko ajan varattu..ja se on vähän kaukana. Kävin ostamassa työmaavalon ja tein softboxin harsokankaasta ja reflectorit foliosta. Teippasin työmaavalon kiinni ämpäriin joka oli tuolin ja pyödän päällä, jotta saisin sille vähän korkeutta. Taustana käytin a1 ja a0 kokoisia papereita. Kuvista tuli ihan hyviä, vaikka valoja olisi saanut olla enemmän ja siiden korkeutta olisi ollut kiva muuttaa.

Viikko sitten joku kissaemo synnyti kolme pienokaista meijän parvekkeelle. Kaksi oli kuollut jo löydettäessä, mutta yhden selvityneen puhdistimme ja ruokimme, mutta tämäkin yksilö menehtyi muutaman tunnin päästä. RIP.

Jottei tämä teksti päättyisi niin surullisesti niin lopetan tämän puolalaisen kaverin vitsiin:

Miksei Bruce Willis ei näytellyt Titanicissa?

Koska se olisi pelastanut kaikki :DD

Hikeä puskee

2010-04-20T08:51:00.000-07:00

Nonni.
Nyt on kolme viikkoa hujahtanu autolla kierrellen ympäri saarta. Ensin palloiltiin Saanan kanssa siellä sun täällä ja kierrettiin koko saari ja nähtiin aaseja ja elukoita yms. Sen jälkeen kierrettiin Venlan ja Marielin kanssa puol saarta ja nyt en kierrä enää mitään, koska palautin auton tänään. Ja ottaa päähän, koska nyt ei auta kuin jumittaa täällä Nicosiassa, jossa on ihan käsittämättömän kuuma. Tänää oli aurinko koko päivän pilvessä, mutta ulkona ei silti voinut edes kävellä, koska bokserit tuntu lähinnä uimahousuilta. Mut onneks Valtteri tulee tänne kahen viikon päästä ni saan taas hyvän (teko)syyn vuokrata auton.Jee.

Onneks Erasmus -porukka järjestää kuitenki kaikkia matkoja meille vaihtareille, koska muuten kaikki tulis hulluks täällä. Saanan kans oltiin tän vaihtariporukan kanssa vesiputouksilla vuoristossa ja grillailtiin 1600 metrissä barbeque mättöö. Venlan ja Marielin kanssa oltiin Pafoksella grillaamassa itteemme. Oltiin myös semmosella superahdetulla klubilla, jossa kaikki veti jotain ihme beibetanssii. Mut hotellin uima-allas oli kyl paras.

Eli nyt on melkein kaikki nähtävyydet ja muut kivikasat nähty ja nyt odotellaa et pääsis kotiin. No ei. Erasmus-porukalla on luvassa vielä värikuulasotaa,veneajeluita, urheiluturnauksia ja yleistä häiriön aiheuttamista. Tapasin muuten yhen tosi härön japanilaisen pojan, joka näytti ihan joltain pokemonhahmolta ja sit meillä on animaatiokurssilla yks tyttö joka näyttää ihan Mr.Bean:iltä...voi raukkaa. Mut se on kyl tosi hassun näkönen :D

No mitäs muuta. Koulussa projektit etenee normaalia kyproslaista vauhtia eli suht rennoin ottein. Ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) freelancer nettisivuprojekti on valmis osoitteessa Teen Ystävät.

tumma paahto

2010-03-23T03:32:00.000-07:00

Noniin kansalaiset. Siitä on aikaa kun oon viimeks tänne kirjottanu, mutta nyt on kerranki vähän vapaata joten ehdin tänne jotain raapustamaan.

Tässä parin viikon aikana on sää muuttunut viileästä paahtavan kuumaksi. Tuntuu kuin joku olisi kääntänyt auringon ympäri..tai jotain. Kuitenkin täällä on nyt jo "kypros-ilma" eli kuuma, vaikka paikallisilla on talvikausi menossa. Enkä edes halua tietää miten lämmintä tääl on heinä-elokuussa.

Pari viikkoa sitten täällä oli Miron näyttelyn avaijaiset, jotka tuli avaamaan Espanjan kuningatar, jota en kuitenkaan nähnyt, koska ihmisiä oli avajaisissa "vähän" liikaa. Näyttely oli mielenkiintoinen vaikkakin sisälsi ehkä vähän liikaa "lasten piirrustuksia" :D

Yksi perjantai löysimme vanhan Monopoly-pelin talostamme ja päätimme tehdä siihen lisää rakennuksia, koska alkuperäiset olivat vähän tylsiä ja sisustussuunnittelijallamme oli sopivasti paketillinen jotain saviliimamuovailuvahaa. Tekstin lopuusa on kuva valmiista rakennuksista.

Muutamia nähtävyyksiäkin ollaan käyty tuijottelemassa. Esim jättiläisoliivipuu, jonka sisälle mahtui ainakin 20 ihmistä. Käytiin pariinkin otteeseen vaeltamassa vuorilla katsomassa luostareita, maisemia ja pusikoita. Käärmeitäkin yritettiin ettiä, mutta löytyi lähinnä keppejä. Pohjois Kyproksella eli Turkin puolella käytiin paikassa nimeltä Keryneia, joka oli erittäin kaunis pieni satamakaupunki ja sen rannalta näki Turkkiin asti.

Tein kaksi viikkoa putkeen kenkämainoskampanjaa ja itseasiassa siitä tuli mielestäni ihan hyvä, vaikka en ennen näitä ole tehnytkään. Julisteitteni konsepti on lapsuus(ja karkit). Postikortit on tehty väriliiduilla ja kenkälaatikko on "karkki", jonka voi avata. Julisteet on tehty 3D:llä ja kengät ovat kaupassa ottamistani valokuvista. Kengät kuuluvat Twins/TWS-sarjaan ja projektin slogan oli kaikilla "Reinvent your reality". Kuvissa olisi vielä pientä hiomista, mutta "tuli vähän kiire". Alla on kuva kokonaisuudesta ja linkki kotisivuilleni, josta voi katsoa julisteet "oikeina", jos kiinnostaa.

Goolmedia

Käytiin äsken ostamassa kassillisen jäätelöä ja kohta olisi tarkoitus mennä katolle mussuttamaan koko säkillinen, joten tässä kaikki tältä erää.

Ähkysyömistä ja kaahailua

2010-03-02T01:14:00.000-08:00

Moikkamoi. Olen häröillyt täällä saarella jo kuukauden verran ja tuntuu kuin vasta olisin tullut tänne. Täällä aika lentää siivillä ja raha lentää kankkulan kaivoon.

Viikonloppu hujahti äksönin merkeissä. Perjantaina oltiin viettämässä iltaa Scarabeo:ssa ja sen mentyä kiinni ajettiin jollekin vuorelle ihmettelemään kaupungin valoja ja tähdenlentoja. Lauantai meni taas vähän plörinäksi eikä mistään oikeen tullut mitään, mutta toisaalta se ei haitannut, koska koko päivän satoi vettä. Sunnuntaina suunnittelin mainoskampanjaa ja tein freelancer töitä. Illalla suuntasimme kohti Larnakaa ja "Voreas" nimistä tavernaa, jossa saisimme kuulemma syödä sen verran ettei tarvitse pariin päivään muuta kuin ihmetellä.

Taverna oli rakennettu pieneen kreikkailaistaloon, jossa oli kaikki alkuperäiset rakenteet tallella. Meidän seurue sai oman huoneen, jonka yhdellä seinällä oli pelottava mummo. Tämän taulun henkilö taisi olla ravintolan perustaja tai joku muu hengellinen mamma, ja siksi hänen irvistävä hahmonsa sai tuijottaa meidän ruokailua.

George, meidän kyproslainen vahvistus, joka oli ollut kaksi vuotta sitten Joensuussa vaihto-oppilaana, tilasi meille "meze"-ateriat. Mezen alkupala koostuu useista pienistä kipollisista erinäisiä liemiä, keitoksia, muusseja, jogurtteja, leipiä, salaatteja, marinoituja oliiveja*5 ja porkkanoita, pyörylöitä, kakkaroita ja mukana on myös yksi iso artisokka. Tämä artisokka syödään niin, että siitä irrotetaan yksi "lehti" ja pureskellaan toisesta päästä noin sentin matka, jonka jälkeen "lehden" sisältä pursuaa hieman jotain syötäväksi kelpaavaa mönjää.
Alkupalojen jälkeen alkaa jo tuntua pientä painetta tuolla navan seudulla ja vyön solkea kannattaa hieman löysätä, mutta myös ylimmän napin avaaminen on sallittua. Tämän jälkeen pöytään alkaa virrata pääruokia. Pöydältä löytyy kohta täytettyjä panineja, marinoituja pihvejä, marinoimattomia pihvejä, kylmiä makkaroita, kuumia makkaroita, kanavaratita, possuvartaita, "lasagnepizzaa", täytettyjä sieniä ja muuta murkulaa.

Nyt vatsa alkaa jo olemaan suht täynnä ja osa ruokatorvestakin tukossa. Tekisi lähinnä mieli ottaa housut pois ja juosta suolihuuhteluun, mutta ensin pakko myöntää että ruoka oli erittäin hyvää. Jälkiruoaksi jokainen sai paikallisen letun, jonka päällä oli siirappia ja palan painikkeeksi shotin liekehtivää Sambucaa, joka on paikallinen väkevä juoma.

George aikoi olla coolisti kyproslainen ja sammuttaa palavan Sambucan laittamalla käden lasin päälle, koska "niin täällä usein tehdään". Tosiasiassa tästä reissusta hänelle jäi pyöreä muisto kämmeneen liian kuumasta Sambuca-lasista, jonka sisältö levittäytyi housuille. Muut tyytyivät puhaltamaan liekin sammuksiin ja imemään pillillä aniksen makuisen juoman sisuksiinsä. Tarpeeksi hihiteltyämme maksoimme ateriamme ja juomat, jolloin kokonaishinnaksi jäi 25€ / hlö, mikä ei ole paljoa ruoan määrään ja laatuun nähden, koska laskimme, että söimme noin 30:ä erilaista "juttua".

Tämän jälkeen pyörimme autolle ja jatkoimme matkaa jollekin kukkulan päällä olevalle kirkolle, josta näkyi kivat maisemat, vaikka maisemat olisivat olleet ehkä kivemmat jos olisimme tulleet sinne päivällä ja olisi näkynyt muutakin kuin mustaa. Kirkon vieressä oli kaksi puuta, joista roikkui jotain vaaleita liuskoja. Aluksi ajattelin että ihmiset ovat kiinnittäneet koristeeksi vessapaperia puuhun, mutta kävikin ilmi, että ne olivat toiveita, koska nämä olivat "toivomuspuita". Itse olisin toivonut vähän vessapaperia, koska tunsin, että pikkuhiljaa alkupalat suuntasivat sisälläni kohti exittiä.

Ihmettelimme hetken aikaa kirkkoa ja sen liepeillä pyöriviä kissoja ja puuskutimme takaisin autolle. Seuraava kohteemme oli Ayia Napa, jonka tiesimme olevan täysin kuollut talvisin, koska kaikki remontoivat paikkojaan kesää varten. Tämä paikka olikin täysin tyhä, mutta siellä pystyi silti kuvittelemaan, millaista riekkumista elämä siellä kesäisin on. Onhan se turistien mukaan kuitenkin "Second Ibiza". Kävimme myös Nissi Beachilla, joka on täyteen ammuttu kesäisin, mutta nyt kolmen aikaan sunnuntaiyönä "talvella" saimme olla ihan keskenämme.

Jonkun aikaa rantaa tutkittuamme suuntasimme kohti autoa ja päätimme tulla myöhemmin uudestaan. Nyt olisi kuitenkin aika lähteä kotiin, koska minulla on puoli yhdeksältä mainoskampanjan esittely opettajalle. Paluumatkalla George luukutti autossa musiikkia niin että korvissa humisi ja kiidettiin yli kahtasataakin yhdessä vaiheessa. George on ikuinen vaihto-oppilas ja välillä tuntuu ettei hän muusta puhu kuin vaihtariajasta. Harmillista sinänsä ettei hän saa elämäänsä eteenpäin jos ei joskus jätä asioita taakse, vaan aina yrittää saada samaa aikaa takaisin.

Sain nukuttua neljä tuntia, jonka jälkeen menin kouluun, esitin kampanjan ja tulin kotiin nukkumaan. Meze ateria tuntui ja kuului edelleen. Venttiilit avautuivat tasaiseen tahtiin molemmista päistä. Söin ensimmäisen kerran mezen jälkeen vasta illalla seitsemän aikaan, mutta en silloinkaan kunnolla, koska mahassa oli outo tunne. Tämä tunne varmaan johtui siitä, että mahalaukku oli venynyt kuumailmapallon kokoiseksi.

Nyt tiistaina tuntuu siltä, että meze alkaa olla pääosin sulanut, mutta vieläkään ei ole hirveä nälkä.

Näiden kuvien asettelu on vähän hankalaa, ku tää blogi ei oo mikään kaikista älykkäin, mutta koittakaa kestää.

Kana

2010-02-22T13:18:00.001-08:00

Tänään kävelin koulusta kotiin ja kappas...vastaan käveli kana. Hetken aikaa hirnuin itekseni kunnes tajusin ottaa repusta aseen ja ampua sitä kohti. Sain siitä ihan maukkaan kuvan joka näkyy tekstin alla.

Koulussa allekirjotin kiskurihintaisen vuokrasopimuksen ja samalla sain tietää, että "keväämmällä" meille järjestetään kanoottiretki jonnekin sekä jotain muuta urheilullista ohjelmaa. Huomenna meen tsekkaamaan läheisen koripallokentän ja ostan varmaan koriksen, koska tuun muuten hulluks jos vaan istun täällä hikisenä ja syön sipsejä ja pizzaa.

Äsken juotiin outoa Betlehemiläistä viiniä kanelin kanssa, jota meijän uus asukas kreikkalais-israelilainen mallipoika toi kotoa. Tää kaveri näyttää kasvoista ihan normaalilta, mutta vartalo on jostain keskitysleiriltä. Koitan ujuttaa sen aamupalaan majoneesia, että se alkais muistuttamaan enemmän elävää henkilöä.

Saatiin myös tietää että liettualaiset muuttavat johonkin toiseen asuntoon, mikä tarkoittaa vähemmän meteliä mutta myös vähemmän bileitä. Mutta toisaalta voidaan mennä sitten niiden kämppään bilettämään ja "levätä" kotona. Noi molemmat on nyt alkanu vähän niinku "seukkaamaan" paikallisen kanssa..en ihan ymmärrä, mutta se ei ole mun asia.

Pitää alkaa suunnitella jo kenkäprojektia, koska torstaina pitää esittää ensimmäiset sketchit ja ideat opelle. Se opettaja on ihan sekopää tai oikeastaan "creative" ja yrittää tehdä meistä samanlaisia, mutta se on älyttömän hyvä opetamaan. Meijän suomen koulun opettajat vaikuttavat lähinnä ujoilta piipittäjiltä tähän kaveriin verrattuna, mutta Suomessa voi sentään heittää vessapaperit pönttöön.

Olympialaiset ja outoja kirjaimia

2010-02-21T13:35:00.000-08:00

Olympialaiset on alkanu, mutta eipä niitä ehdi täällä hirveästi katella, kun on niin paljon muuta hässäkkää koko ajan. Ainoo mitä ehtii välillä kattoa on lätkä, ja huomenna aamuyöllä tulee perinteinen Suomi-ruotsi matsi, mutta en jaksa herätä niin aikasin.

Meillä on pari tosi isoa projektia alkamassa, esim. CAMPER:ille pitää tehä kolme a3 julistetta, kaksi postikorttia ja suunnitella yhden kengän kenkälaatikko. Toinen isompi projekti on video/animaatio, joka pitää tehdä aiheesta "Nicosia Dearest". Projekti on osa isompaa mainoskampanjaa, jolla pyritään saamaan ihmisiä "rakastamaan" tätä kaupunkia. Minusta kampanja on aivan susi, koska tämä kaupunki on yksi rumimmista kaupungeista missä olen käynyt.

Onneksi ensi viikonloppuna on ehkä matka johonkin toiseen kaupunkiin, mutta jos ei ole niin vuokraamme varmaan auton ja ajamme johonkin. Täällä on vaan hieman haasteellista ajaa, kun ratti on väärällä puolella ja kaistat väärinpäin, mutta eiköhän siihen totu pienellä harjottelulla.

Meillä on tossa ihan vieressä leipomo, josta käydään hakemassa leipää, nameja ja muita kakkaroita. Leipä on ehkä parasta täällä, mutta välillä toivon että jotain löytyisi reissumiessäkki. Kaupoissa on muutakin kummallista, esim. Valion Edamia ja jotain Oltermannin tapasta sekä jotain Valion mökkimaitoa.

Meillä on alkanu kreikan alkeet ja aakkosten opettelu. Osaan jo sanoa kiitos, heippa ja ankanpoikanen. Tavoitteena on että ennen kuin lähden niin pystyn lukemaan yhden sivun tekstiä ja osittain ymmärtämään sen.

γειά σας

Aurinkoa ja karnevaaleja

2010-02-15T03:00:00.000-08:00

Me löydettiin viime viikolla uusi door, josta pääsee katolle. Samalla löytyi ehkä maailman isoin pehmolelunalle, joka oli pimeessä tosi pelottava. Perjantaina syötiin ja otettiin aurinkoa on the roof ja illalla mentiin Scaraveo nimiseen baariin. Lauantaista ei sitten tullut yhtään mitään, mutta sunnuntaina herättiin heti in the morning ja ajateltiin ottaa reipas kävely toiselle koululle, josta lähti kaksi opiskelijabussia kohti Limassolia. Reipas kävely kesti puoli tuntia ja sen jälkeen oli suhteellisen hikinen tunnelma. Bussimatka menikin lähinnä kuivatellessa. Meille jaettiin matkalla asusteita karnevaaliparaatia varten, mutta en oikein voinut pitää niitä kun oli pakko kuvata koko ajan.

Paraati oli hieno ja tuli nice photos, mutta laitan kuvia myöhemmin. Paraatin jälkeen mentiin jonkin linnan lähelle, jossa oli dj ja muuta happeninkia. Siellä tavattiin muutama suomalainen, ungarilainen, costaricalainen, espanjalainen, slovakialainen yms. Oli tosi weird yrittää puhua suomea "livenä", koska oli jo tottunut puhumaan pelkästään englantia kaikille. Illan edetessä jatkettiin rantabileisiin ja lopulta päästiin kotiin joskus kahden aikaan yöllä.

Tänään on Clean Monday ja ihmiset menee ulos piknikille..kait..eikä kukaan syö lihaa. Ajattelin syödä kalapuikkoja, jos se on laillista tai sitten syön niitä salaa. Annoin myös meijän kulkukissakaverille vähän pihviä tän päivän kunniaks. Tänään on myös Ausran synttärit ja ajateltiin ehkä mennä johonkin syömään, mutta me mietitään sitä sit kun noi liettualaiset herää.

Tässä on meijän parvekeasukki Shihi ja sääennuste:

6.2.-10.2.

2010-02-15T02:59:00.001-08:00

Kämppiksinä on nyt kaks liettualaista ja virolainen pari, ja tossa ulkopuolella on musta kulkukissa, jota aina välillä vahingossa syötetään. Liettualaiset on kovia ottamaan mukia. Olut ei ole täällä kovinkaan halpaa niinkuin ei mikään muukaan, mutta me yritetään parhaamme mukaan säästellä kaikessa mahdollisessa. Lämmityksessäkin pitää säästää, vaikka nyt “talvella” yöt ovat kylmiä ja nämä idiootit ovat rakentaneet kaikki talot kivestä. Tässä asunnossa oli viime vuonna kuulemma ollut suomalaisia, jotka olivat pitäneet lämmitystä paljon päällä ja postista pullahti 1500€ sähkölasku.

Koulu on alkanu sekavissa merkeissä, mutta eiköhän tähän totu muutamassa viikossa. Ongelmana täällä on sekin, ettei täällä voi urheilla oikeen missään. Täällä ei ole kuntosaleja, urheiluhalleja, lenkkipolkuja tai oikeestaan mitään paikkaa missä vois urheilla paitsi oma huone. Ehkä ostan lenkkikengät ja meen juoksentelemaan tonne liikenteen sekaan, mutta ihmetyttää että ihmiset voivat olla näin luikkuja vaikka kukaan ei urheile. Outoo.

2.2.2010 – 4.2.2010

2010-02-15T02:58:00.001-08:00

Tänä aikana hoidettiin koulun paperiasiat kuntoon. Sain koululta oman henkilökortin. Rekisteröidyn kursseille, joita en uskonut saavani ottaa. Ei kursseille varmaan oteta ketä tahansa, koska jouduin mennä esittelemään töitäni Fine Arts – puolen pomolle, joka suositteli minut kursseille. Kursseja minulla on kuusi, joista tulee yhteensä 26 opintopistettä.

Graphic and Advertising Design 2
Animation
Computer Art 2
Photography
Multimedia
Introducion to Greek Language

Siivooja kävi kahtena päivänä putsaamassa edellisten asukkaiden sotkut. Talon emäntä, avain-mamman tytär, kävi neuvomassa miten vessanpönttöä ja suihkua käytetään ja kuinka saadaan televisio päälle. Keittiössä hän kertoi kuinka käyttää mikroa sekä osoitti sormellaan tiskiallasta ja sanoi:

-Wen you kuk…mmm…dount put your foot in teer.

-Foot?

-Yes.

(hiljaisuus)

-You nou…makarooonii, spageeettii…

-Aaa…food.

Mistä sitä tietää vaikka jotkut tekisi ruokaa jalka tiskialtaassa. Kotona on nyt siistiä ja toimivaa muutamaa (8) lamppua lukuun ottamatta, mutta nettiä ei ole vieläkään eikä kämppiksiä, mutta ehkä viikonloppuna.

Nicosiasta sen verran, että täällä kaikilla on oma auto eikä oikeastaan kukaan liiku kävelemällä tai pyörällä paitsi kiinalaiset, jotka jäävät aika ajoin autojen alle. Kadut ovat pääasiassa autoille varattuja eikä jalkakäyviä tai jalankulkijoita paljoa arvosteta. Tähän mennessä olen vain kävellyt, koska välimatkat täällä kaupungissa lyhyet ja koulullekin on vain kymmenen minuutin kävelymatka, mutta enköhän kohta mene bussilla, kunhan saan selville meneekö niitä useammin kuin kerran päivässä.

1.2.2010

2010-02-15T02:54:00.000-08:00

Herään jännitykseen. Onko kaikki pakattu? Mitä? Tippuuko lentokone?

Saana saattaa minut lentokentälle ja avaa takakontin. Hieromme viimeiset jäähyväiskyyneleet toisiemme lämpimiä poskia vasten. On alkamassa pisin kevät koskaan.

Hyvästelyjen jälkeen heitän reput selkään ja raahaudun check-in tiskille. Rinkka siirretään erikoistavarahihnalle ja ”elektroniikkareppu” tulee käsimatkatavaraksi. Repussa on omppukone, ulkoinen kovalevy, kamera, salama, piirtopöytä, iPod, kahdet kuulokkeet, hiiri, muovipussillinen piuhoja ja latureita sekä kirja.

Erittelen turvatarkastushihnalle laitteet ja otan pois päällysvaatteet sekä vyön. Metallinpaljastimen toisella puolella naispuoleinen tarkastaja hymyilee, hymyilen takaisin. Hän ei kuitenkaan hymyillyt minulle vaan avoimelle sepalukselleni. Vedän tallin oven kiinni ja alan survomaan läpivalaisusta tulleita laitteitani hirveällä raivolla reppuun. Lopulta puskee hiki päälle ja on parasta jatkaa matkaa.

Lentokone on yllättävän pieni, mutta ei ihme sillä onhan Prahaan vain vähän reilu kaksi tuntia matkaa. Siellä aion vaihtaa Czech Airlinesiin, jolla suhahdan Larnacan kentälle. Syön ”lentokonesämpylän”, joka maistuu aina samalta – olipa sisällä sitten ihan mitä tahansa. Jostain syystä lentokoneruoat alkavat aina pierettämään, mutta onneksi kone on aika tyhjä ja satun olemaan taimmainen, joten ilmatila on hallussani.

Lentomme on myöhässä ja kapteeni välittää pahoittelunsa. Minulle saattaa tulla hieman kiire, koska jatkolentoni lähtee 11.30 ja laskeudumme noin 11.05. Koneesta päästyäni ryntään eteenpäin kohti toista terminaalia, josta jatkolentoni lähtee. En kyllä tiedä missä se toinen terminaali on, joten kysyn virkailijalta. Sössötän jotain suu vaahdossa ja toivon parasta. Toivoin turhaan, koska nyt olen vastaanottamassa matkatavaroita Nairobista. Juoksen viereisen kioskin myyjän luokse, joka piirtää hirsipuuta muistioonsa. Hän neuvoo minulle oikean reitin ja otan pitkiä askeleita kohti Terminaali 1:stä.

Hikisen hiihtämisen jälkeen joudun turvatarkastusjonossa taas purkamaan reppuni ja riisuutumaan puolalasti. Kun tarkastajat ovat hipelöineet tavaroitani tarpeeksi, he päästävät minut taas ahtaamaan reppuani ja istumaan odotustilaan. Se on täynnä yllättävän isoja ihmisiä. Tunnen itseni kääpiöksi Kyproksella ennen kuin edes olen siellä. Samassa pitkä musta mies kääntyy ympäri ja selässä vilahtaa teksti ”Eiffeltowers”. Pohdin mielessäni harrastaako joukkue koripalloa vai kuviokelluntaa, ja kuka voi tosissaan harrastaa kuviokelluntaa?

Lentokoneessa isot miehet pistetään ahtaalle, ja koko matka onkin heidän osaltaan pelkkää pyörimistä. Itse istun siiven kohdalla ja tutkin kuinka yksi peltipala ehkä hieman lepattaa lähellä moottoria. Alan miettimään mitä pitäisi tehdä jos se irtoaa, mutta päädyn lopulta uskomaan siihen, että se pysyy kiinni ja koitan keksiä muuta ajateltavaa. Syön kana-riisi aterian ja nukahdan.

Herään ihmeelliseen mölinään ja maiskutteluun. Kaksi luultavasti kreikkalaista vanhempaa herraa seisoskelee koneen käytävällä maistelemassa eri viinejä ja viskejä ystäviensä kanssa. Porukka pitää hirveätä älämölöä ja eräs koripalloilija näyttää hieman hermostuneelta. Hän kuitenkin kaivaa laukustaan läppärin ja alkaa katsoa koripallopeliä DVD:ltä. En ole koskaan katsonut urheilua tietokoneelta enkä oikeastaan seuraa muutenkaan sitä kuin satunnaisesti.

Laskeuduttuamme laitan takin päälle, kaulahuivin kaulaan ja pipon päähän. Kukaan muu ei laita takkia päälle eikä pipoa päähän ja vain yhdellä on kaulahuivi. Astun ulos koneesta ja nenääni kantautuu suolaisen meren sekä vastaleikatun nurmikon tuoksu. On aika ottaa pipo pois päästä.

Otan rinkan laukkuhihnalta ja suuntaan kohti Airport Shuttle –myyntipistettä. Viisissäkymmenissä oleva mies kysyy mistä päin olen. ”Heiheimitakulu” . Ei helvetti, tästäkö se alkaa. Tyydyn vain pikaisesti ostamaan bussilipun siinä toivossa ettei minulle tyrkytetä puisia vasikan kiveksiä tai muuta rihkamaa.

Kyytini Nicosiaan lähtee puolen tunnin päästä, joten istun penkille odottamaan. Lipunmyyjä tulee viereeni ja alkaa jutella kanssani maailman menosta ja Kyproksesta ja siitä että minun kannattaa mennä taksilla päätepysäkiltä asunnolleni. Olen valppaana, sillä tiedän että keskustelu saattaa olla pelkkää hämäystä ja pian kulman takaa voi juosta joku pieni musta mies pesäpallomailan kanssa ja pölliä kaikki kamani.

Pientä mustaa miestä ei näkynyt ja bussimatkakin on jo lopuillaan. Pääteasema näyttää auringon laskettua lähinnä autoromuttamolta ja sykkeeni alkaa nousta. Astun ulos bussista ja edessäni on pressukankaasta kyhätty maja, jossa istuu eläkeikäinen pappa ja muslimi. Pappa huutaa jotain ja moottorit käynnistyvät. Pressumajan oikealla puolella hyrrää rykelmä mustia takseja. Kanssamatkustajat hyppäävät kiiltävien mersujen kyytiin, joten päätän tehdä samoin. Valitsen taksikseni auton, joka on pysäköity hylätyn kenkäparin ja roskapussiläjän väliin.

”Kaimakli” rääkäisen kuskille. ” ∑Œ∏∆?” kysyy kuljettaja hämmentyneenä. Vedän hieman happea ja selvitämme kuskin kanssa osoitteeeni navigaattorista. Juttelemme matkalla Nicosiasta ja hän vakuuttaa, että kaupunki on turvallinen, vaikka ei siltä ehkä heti näytäkään. Sitten hän imoittaa, että perii minulta kaksinkertaisen hinnan, koska olen Suomesta. Seuraa ikävä hiljaisuus. Lopulta hän virnistää ja yritän näyttää helpottuneelta ja ymmärtäväni vitsin. Olipa hauskaa.

Saavumme tielle, jossa asuntoni pitäisi olla. Olen saanut aikaisemmin tiedon, että talon numero on 14 ja siellä on joku odottamassa minua, jotta saan avaimeni. Olemme talojen 11 ja 8 välissä, koska muissa taloissa ei ole numeroita. Taksikuski yrittää etsiä taloa tuloksetta. Hän ajaa minut kohdalle, josta on juuri purettu talo ja ilmoittaa, että tuossa sen pitäisi olla. Katson häntä ehkä hieman kummallisesti, koska hän ilmoittaa saman tien, että vie minut koululleni ja joku saa sieltä järjestää minut asunnolleni, jos sitä enää on.

Ajamme hetken aikaa ja saavumme koulun eteen. Koulun portaat ovat täynnä porukkaa ja tunnen katseet selässäni. Nostan rinkan autosta. RÄTS! Olkahihna hajosi. Lasken reput maahan ja kuski tulee hakemaan rahojaan. ”Ten jurous please.” Sain kuulemma opiskelija-alennusta, koska mittarin mukaan hinta olisi ollut 12 euroa. Ojennan miehelle kympin ja heitän rinkan selkään. RÄTS! Siinä meni toinenkin olkahihna. McKinley on näköjään laatumerkki. Sen pidempään ihmettelemättä heitän epämääräisen hihnapesäkkeen selkääni, toisen repun olalleni ja kiipeän portaat ylös muiden oppilaiden kummastellessa toimintaani.

Etsin ensimmäisen koulun työntekijän, joka sattuu olemaan koulun rehtori, ja ilmoitan etsiväni Erasmus-koordinaattoria Maria Anastasiouta. Minut ohjataan huoneeseen, jossa kaksi tyttöä väkertää vektorigrafiikkaa. Rehtori puhuu hetken aikaa salakieltä tyttöjen kanssa ja sitten toinen heistä soittaa Marialle. Toinen tyttö pyytää minua istumaan alas ja syömään keksin. Keksi alkaa heti pierettämään, mutta en ehdi keskittyä siihen, sillä toinen tyttö ojentaa puhelimen minulle. Puhun hetken aikaa Marian kanssa, joka ilmoittaa tulevansa takaisin koululle ja heittävänsä minut asunnolle. Menen odottamaan häntä johonkin luokkaan ja alan tutkia rikkinäistä kapsäkkiäni.

Maria ilmestyy kuin tyhjästä ja ottaa reppuni olallensa ja harppoo kohti autoa. Hieman saumoista kukkiva ”valkoinen” Mazda on pysäköity siihen missä taksi viimeksi oli. Riuhtaisen rinkan auton takakonttiin ja hyppään pelkääjän paikalle. Aluksi ihmettelen miksi auton kaikki ikkunat ovat auki, mutta pian minulle valkenee Marian selittäessä, että hänen vauvalle kävi autossa ”accident”. Auto löyhkää niin kuvottavalle, että silmäkuoppia polttelee ja nenäkarvat sulavat.

Ajamme samaa reittiä asunnolle kuin taksikin, mutta emme pysähdy ”poistetun” talon kohdalle vaan ajamme kadun toiseen päähän ja pysähdymme. Maria ihmettelee miksei kukaan ole kotona, koska hänelläkään ei ole avaimia. Minä taas ihmettelen, kuinka melkein uusi rinkka voi hajota noin. Menemme salareittiä talon takaa sisälle ja koitamme etsiä katkaisijoita. Ilmeisesti kaikki eteisen, portaikon ja olohuoneen valot ovat palaneet, koska mistään katkaisimesta ei tapahdu mitään. Keittiössä syttyy muutama valo ja vien kamani sinne. Maria lähtee ja jään odottamaan talon omistajaa tuomaan avaimet.

Vartin kuluttua hahmo ilmestyy pimeästä verhon takaa ja meinaan saada slaagin. Hieman pyylevä nainen alkaa kilisytellä avaimiaan ja selitellä jotain aristoteles pappados kelos kikkes juttuja. Pyydän häntä vaihtamaan kielen, mutta kryptiset äänteen vain jatkuvat, joten annan olla. Hän avaa kaikkien huoneiden ovet ja antaa minun valita oman huoneeni. Otan sen mikä on lämpimin eikä niin ruma kuin muut. Mamma ojentaa avaimet ja häipyy yhtä nopeasti kuin tulikin. Isken lämmittimet täysille ja heittäydyn sängylle.