tumma paahto

Noniin kansalaiset. Siitä on aikaa kun oon viimeks tänne kirjottanu, mutta nyt on kerranki vähän vapaata joten ehdin tänne jotain raapustamaan.

Tässä parin viikon aikana on sää muuttunut viileästä paahtavan kuumaksi. Tuntuu kuin joku olisi kääntänyt auringon ympäri..tai jotain. Kuitenkin täällä on nyt jo "kypros-ilma" eli kuuma, vaikka paikallisilla on talvikausi menossa. Enkä edes halua tietää miten lämmintä tääl on heinä-elokuussa.

Pari viikkoa sitten täällä oli Miron näyttelyn avaijaiset, jotka tuli avaamaan Espanjan kuningatar, jota en kuitenkaan nähnyt, koska ihmisiä oli avajaisissa "vähän" liikaa. Näyttely oli mielenkiintoinen vaikkakin sisälsi ehkä vähän liikaa "lasten piirrustuksia" :D


Yksi perjantai löysimme vanhan Monopoly-pelin talostamme ja päätimme tehdä siihen lisää rakennuksia, koska alkuperäiset olivat vähän tylsiä ja sisustussuunnittelijallamme oli sopivasti paketillinen jotain saviliimamuovailuvahaa. Tekstin lopuusa on kuva valmiista rakennuksista.

Muutamia nähtävyyksiäkin ollaan käyty tuijottelemassa. Esim jättiläisoliivipuu, jonka sisälle mahtui ainakin 20 ihmistä. Käytiin pariinkin otteeseen vaeltamassa vuorilla katsomassa luostareita, maisemia ja pusikoita. Käärmeitäkin yritettiin ettiä, mutta löytyi lähinnä keppejä. Pohjois Kyproksella eli Turkin puolella käytiin paikassa nimeltä Keryneia, joka oli erittäin kaunis pieni satamakaupunki ja sen rannalta näki Turkkiin asti.

Tein kaksi viikkoa putkeen kenkämainoskampanjaa ja itseasiassa siitä tuli mielestäni ihan hyvä, vaikka en ennen näitä ole tehnytkään. Julisteitteni konsepti on lapsuus(ja karkit). Postikortit on tehty väriliiduilla ja kenkälaatikko on "karkki", jonka voi avata. Julisteet on tehty 3D:llä ja kengät ovat kaupassa ottamistani valokuvista. Kengät kuuluvat Twins/TWS-sarjaan ja projektin slogan oli kaikilla "Reinvent your reality". Kuvissa olisi vielä pientä hiomista, mutta "tuli vähän kiire". Alla on kuva kokonaisuudesta ja linkki kotisivuilleni, josta voi katsoa julisteet "oikeina", jos kiinnostaa.


Goolmedia

Käytiin äsken ostamassa kassillisen jäätelöä ja kohta olisi tarkoitus mennä katolle mussuttamaan koko säkillinen, joten tässä kaikki tältä erää.

Ähkysyömistä ja kaahailua

Moikkamoi. Olen häröillyt täällä saarella jo kuukauden verran ja tuntuu kuin vasta olisin tullut tänne. Täällä aika lentää siivillä ja raha lentää kankkulan kaivoon.

Viikonloppu hujahti äksönin merkeissä. Perjantaina oltiin viettämässä iltaa Scarabeo:ssa ja sen mentyä kiinni ajettiin jollekin vuorelle ihmettelemään kaupungin valoja ja tähdenlentoja. Lauantai meni taas vähän plörinäksi eikä mistään oikeen tullut mitään, mutta toisaalta se ei haitannut, koska koko päivän satoi vettä. Sunnuntaina suunnittelin mainoskampanjaa ja tein freelancer töitä. Illalla suuntasimme kohti Larnakaa ja "Voreas" nimistä tavernaa, jossa saisimme kuulemma syödä sen verran ettei tarvitse pariin päivään muuta kuin ihmetellä.

Taverna oli rakennettu pieneen kreikkailaistaloon, jossa oli kaikki alkuperäiset rakenteet tallella. Meidän seurue sai oman huoneen, jonka yhdellä seinällä oli pelottava mummo. Tämän taulun henkilö taisi olla ravintolan perustaja tai joku muu hengellinen mamma, ja siksi hänen irvistävä hahmonsa sai tuijottaa meidän ruokailua.

George, meidän kyproslainen vahvistus, joka oli ollut kaksi vuotta sitten Joensuussa vaihto-oppilaana, tilasi meille "meze"-ateriat. Mezen alkupala koostuu useista pienistä kipollisista erinäisiä liemiä, keitoksia, muusseja, jogurtteja, leipiä, salaatteja, marinoituja oliiveja*5 ja porkkanoita, pyörylöitä, kakkaroita ja mukana on myös yksi iso artisokka. Tämä artisokka syödään niin, että siitä irrotetaan yksi "lehti" ja pureskellaan toisesta päästä noin sentin matka, jonka jälkeen "lehden" sisältä pursuaa hieman jotain syötäväksi kelpaavaa mönjää.
Alkupalojen jälkeen alkaa jo tuntua pientä painetta tuolla navan seudulla ja vyön solkea kannattaa hieman löysätä, mutta myös ylimmän napin avaaminen on sallittua. Tämän jälkeen pöytään alkaa virrata pääruokia. Pöydältä löytyy kohta täytettyjä panineja, marinoituja pihvejä, marinoimattomia pihvejä, kylmiä makkaroita, kuumia makkaroita, kanavaratita, possuvartaita, "lasagnepizzaa", täytettyjä sieniä ja muuta murkulaa.

Nyt vatsa alkaa jo olemaan suht täynnä ja osa ruokatorvestakin tukossa. Tekisi lähinnä mieli ottaa housut pois ja juosta suolihuuhteluun, mutta ensin pakko myöntää että ruoka oli erittäin hyvää. Jälkiruoaksi jokainen sai paikallisen letun, jonka päällä oli siirappia ja palan painikkeeksi shotin liekehtivää Sambucaa, joka on paikallinen väkevä juoma.

George aikoi olla coolisti kyproslainen ja sammuttaa palavan Sambucan laittamalla käden lasin päälle, koska "niin täällä usein tehdään". Tosiasiassa tästä reissusta hänelle jäi pyöreä muisto kämmeneen liian kuumasta Sambuca-lasista, jonka sisältö levittäytyi housuille. Muut tyytyivät puhaltamaan liekin sammuksiin ja imemään pillillä aniksen makuisen juoman sisuksiinsä. Tarpeeksi hihiteltyämme maksoimme ateriamme ja juomat, jolloin kokonaishinnaksi jäi 25€ / hlö, mikä ei ole paljoa ruoan määrään ja laatuun nähden, koska laskimme, että söimme noin 30:ä erilaista "juttua".

Tämän jälkeen pyörimme autolle ja jatkoimme matkaa jollekin kukkulan päällä olevalle kirkolle, josta näkyi kivat maisemat, vaikka maisemat olisivat olleet ehkä kivemmat jos olisimme tulleet sinne päivällä ja olisi näkynyt muutakin kuin mustaa. Kirkon vieressä oli kaksi puuta, joista roikkui jotain vaaleita liuskoja. Aluksi ajattelin että ihmiset ovat kiinnittäneet koristeeksi vessapaperia puuhun, mutta kävikin ilmi, että ne olivat toiveita, koska nämä olivat "toivomuspuita". Itse olisin toivonut vähän vessapaperia, koska tunsin, että pikkuhiljaa alkupalat suuntasivat sisälläni kohti exittiä.

Ihmettelimme hetken aikaa kirkkoa ja sen liepeillä pyöriviä kissoja ja puuskutimme takaisin autolle. Seuraava kohteemme oli Ayia Napa, jonka tiesimme olevan täysin kuollut talvisin, koska kaikki remontoivat paikkojaan kesää varten. Tämä paikka olikin täysin tyhä, mutta siellä pystyi silti kuvittelemaan, millaista riekkumista elämä siellä kesäisin on. Onhan se turistien mukaan kuitenkin "Second Ibiza". Kävimme myös Nissi Beachilla, joka on täyteen ammuttu kesäisin, mutta nyt kolmen aikaan sunnuntaiyönä "talvella" saimme olla ihan keskenämme.

Jonkun aikaa rantaa tutkittuamme suuntasimme kohti autoa ja päätimme tulla myöhemmin uudestaan. Nyt olisi kuitenkin aika lähteä kotiin, koska minulla on puoli yhdeksältä mainoskampanjan esittely opettajalle. Paluumatkalla George luukutti autossa musiikkia niin että korvissa humisi ja kiidettiin yli kahtasataakin yhdessä vaiheessa. George on ikuinen vaihto-oppilas ja välillä tuntuu ettei hän muusta puhu kuin vaihtariajasta. Harmillista sinänsä ettei hän saa elämäänsä eteenpäin jos ei joskus jätä asioita taakse, vaan aina yrittää saada samaa aikaa takaisin.

Sain nukuttua neljä tuntia, jonka jälkeen menin kouluun, esitin kampanjan ja tulin kotiin nukkumaan. Meze ateria tuntui ja kuului edelleen. Venttiilit avautuivat tasaiseen tahtiin molemmista päistä. Söin ensimmäisen kerran mezen jälkeen vasta illalla seitsemän aikaan, mutta en silloinkaan kunnolla, koska mahassa oli outo tunne. Tämä tunne varmaan johtui siitä, että mahalaukku oli venynyt kuumailmapallon kokoiseksi.

Nyt tiistaina tuntuu siltä, että meze alkaa olla pääosin sulanut, mutta vieläkään ei ole hirveä nälkä.




Näiden kuvien asettelu on vähän hankalaa, ku tää blogi ei oo mikään kaikista älykkäin, mutta koittakaa kestää.